WIE Cremig Kreatur
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Nimi: WIE Cremig Kreatur
Kutsumanimi: Kreemi Rotu: westfaleninhevonen Sukupuoli: tamma Ikä: 5-vuotias |
Väri: ruunikonkimo
Säkäkorkeus: 162 cm Kasvattaja: pau, Wiesenhain Omistaja: Kilpatalli Arelia / Foggy (VRL-13203) Rekisterinumero: VH12-048-0011 |
Luonne: Kreemi on luonteeltaan aika erikoinen tamma. Haluaa pysyä mukavuusaluellaan, joten tylsiä hetkiä ei tule.
i. Romasanta (sivut eivät toimi)
|
ii. Cottonwill's Sam
|
ie. Bouws Éishler
|
ei. Ein Vogel
|
ee. Annwärterin
|
8.10.2012, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja ********
Kreemin metsästys on taitolaji - totesin sen omakätisesti tänään, jälleen kerran. Kävimme saman keskustelun viimeksi eilen, mutta minkäs teet, jos ihan kaikki ei ensimmäisellä yrittämällä tallennu päänuppiin. Yritin siis saada Kreemin seuraamaan minua päinvastaisen tilanteen sijaan. Hyvän tovin sain hommia tehdä ennen tamman mielenkiinnon heräämistä. Lopulta, 45 minuutin jälkeen varsa käveli itse minun luokseni ja nappasin sen visusti kiinni! Talliin ja harjaushommiin. Kreemi on osittain oppinut olemaan paikallaan käytävällä irrallaankin, mutta koska metsästysintoni alkaa olla hyvin lähellä loppuaan, sidon tamman aina yhdeltä puolelta kiinni. Harjailin erittäin kuraisen ja puruisen otuksen ja löysin alta muhkean vauvatalvikarvan. 2-vuotiaskin osaa kasvattaa turkkia, jos vain haluaa. Kavioiden puhdistusta treenasimme taas, sillä se on tuottanut aina tietyin väliajoin hieman vaivaa. Tänään jalat kuitenkin nousivat ja pysyivät hyvin ylhäällä, eikä koukun heiluttelu ollut laisinkaan hankalaa. Ajattelin järkyttää pientä tuomalla valkoisen huovan ja satulan näköpiiriin. Kreemi kyllä haisteli esineitä, muttei järkyttynyt, joten nostin huovan ilmaan ja silittelin sillä pikkuhevosta joka puolelta. Kreemi nosteli ja nakkeli päätään, mutta hetken päästä se huomasi, ettei se huopa ketään syö. Uskalsin siis laskea sen tamman selkään. Se haisteli huopaa hetken ihmettelyn jälkeen, ja unohti pian koko asian. Satula olikin hieman jännempi juttu. Sitä piti puhallella ja katsella joka puolelta, ennen kuin sen sai edes nostaa lähelle hevosta. Lopulta sain senkin laskettua selkään, mutta suurta ihmetystä se kyllä aiheutti. En rohjennut vielä vetää vyötä kiinni, koska tämä kaikki oli näin jännää. Laskin kuitenkin vyön alas ja kilistelin sitä, eikä se ääni ainakaan pelottanut Kreemiä lainkaan. Nostin kuitenkin maiskuttelun jälkeen satulan pois ja liu'utin koko paketin pyllyn päältä pois. Kreemi-rukka sai vielä haistella pakettia, ennen kuin se pääsi takaisin ulkoilmaan.
17. syyskuuta 2012, Veeran "varsavalmennus"
Olin menossa katsomaan Kreemiä, puolivuotiasta westfalenneitoa. Tallilla omistaja antaa minun harjata varsan, jotta tiedän vähän sen luonteesta. Kun harjaan joka suuntaan pomppivaa varsaa, omistaja kertoo mitä juuri erotettu varsa osaa. Kun saan harjattua, harjoittelemme hetken pienen taitellun viltin kanssa, ensin Kreemi saa haistella ja tutkia vilttiä. Aluksi pikkutamma säikkyy sitä ihan valtavasti, mutta jo pian se tottuu siihen. Varsan rauhoituttua otamme viltin ja asetamme sen hitaansti Kreemin selkään, varsa jännittyy välittömästi. Kreemi kuitenkin on jännittyneena vain hetken ja rauhoittuu todella pian, jolloin varsaa kehutaan ja viltti otetaan pois. Jatkamme tästä menemällä tallin kentälle Kreemiä taluttelemaan, omistaja taluttaa. Olen laittanut kentälle muutaman "tosi pelottavan" jutun, kuten esim. tynnyrin ja autonrenkaan. Jonkin aikaa Kreemi ei suostu menemään lähellekkään näitä juttuja, mutta yllättävän pian tamma tajuaa ettei tarvitse pelätä. Tämän oivalluksen jälkeen kaikki pienet ja helpot talutusharjoituksemme sujuvat Kreemiltä leikiten! Toki, ei varsa vielä ihan kaikkea ymmärrä, pieni kun on.
Kreemin metsästys on taitolaji - totesin sen omakätisesti tänään, jälleen kerran. Kävimme saman keskustelun viimeksi eilen, mutta minkäs teet, jos ihan kaikki ei ensimmäisellä yrittämällä tallennu päänuppiin. Yritin siis saada Kreemin seuraamaan minua päinvastaisen tilanteen sijaan. Hyvän tovin sain hommia tehdä ennen tamman mielenkiinnon heräämistä. Lopulta, 45 minuutin jälkeen varsa käveli itse minun luokseni ja nappasin sen visusti kiinni! Talliin ja harjaushommiin. Kreemi on osittain oppinut olemaan paikallaan käytävällä irrallaankin, mutta koska metsästysintoni alkaa olla hyvin lähellä loppuaan, sidon tamman aina yhdeltä puolelta kiinni. Harjailin erittäin kuraisen ja puruisen otuksen ja löysin alta muhkean vauvatalvikarvan. 2-vuotiaskin osaa kasvattaa turkkia, jos vain haluaa. Kavioiden puhdistusta treenasimme taas, sillä se on tuottanut aina tietyin väliajoin hieman vaivaa. Tänään jalat kuitenkin nousivat ja pysyivät hyvin ylhäällä, eikä koukun heiluttelu ollut laisinkaan hankalaa. Ajattelin järkyttää pientä tuomalla valkoisen huovan ja satulan näköpiiriin. Kreemi kyllä haisteli esineitä, muttei järkyttynyt, joten nostin huovan ilmaan ja silittelin sillä pikkuhevosta joka puolelta. Kreemi nosteli ja nakkeli päätään, mutta hetken päästä se huomasi, ettei se huopa ketään syö. Uskalsin siis laskea sen tamman selkään. Se haisteli huopaa hetken ihmettelyn jälkeen, ja unohti pian koko asian. Satula olikin hieman jännempi juttu. Sitä piti puhallella ja katsella joka puolelta, ennen kuin sen sai edes nostaa lähelle hevosta. Lopulta sain senkin laskettua selkään, mutta suurta ihmetystä se kyllä aiheutti. En rohjennut vielä vetää vyötä kiinni, koska tämä kaikki oli näin jännää. Laskin kuitenkin vyön alas ja kilistelin sitä, eikä se ääni ainakaan pelottanut Kreemiä lainkaan. Nostin kuitenkin maiskuttelun jälkeen satulan pois ja liu'utin koko paketin pyllyn päältä pois. Kreemi-rukka sai vielä haistella pakettia, ennen kuin se pääsi takaisin ulkoilmaan.
17. syyskuuta 2012, Veeran "varsavalmennus"
Olin menossa katsomaan Kreemiä, puolivuotiasta westfalenneitoa. Tallilla omistaja antaa minun harjata varsan, jotta tiedän vähän sen luonteesta. Kun harjaan joka suuntaan pomppivaa varsaa, omistaja kertoo mitä juuri erotettu varsa osaa. Kun saan harjattua, harjoittelemme hetken pienen taitellun viltin kanssa, ensin Kreemi saa haistella ja tutkia vilttiä. Aluksi pikkutamma säikkyy sitä ihan valtavasti, mutta jo pian se tottuu siihen. Varsan rauhoituttua otamme viltin ja asetamme sen hitaansti Kreemin selkään, varsa jännittyy välittömästi. Kreemi kuitenkin on jännittyneena vain hetken ja rauhoittuu todella pian, jolloin varsaa kehutaan ja viltti otetaan pois. Jatkamme tästä menemällä tallin kentälle Kreemiä taluttelemaan, omistaja taluttaa. Olen laittanut kentälle muutaman "tosi pelottavan" jutun, kuten esim. tynnyrin ja autonrenkaan. Jonkin aikaa Kreemi ei suostu menemään lähellekkään näitä juttuja, mutta yllättävän pian tamma tajuaa ettei tarvitse pelätä. Tämän oivalluksen jälkeen kaikki pienet ja helpot talutusharjoituksemme sujuvat Kreemiltä leikiten! Toki, ei varsa vielä ihan kaikkea ymmärrä, pieni kun on.